Olut ja terveys
Olut Ja Sydän- Ja Verisuonisairaudet
Olut voi kohtuudella nautittuna olla hyväksi sydämelle ja verenkiertoelimistölle pääasiassa sisältämänsä alkoholin vuoksi. Tieteelliset todisteet viittaavat vahvasti siihen, että 15–30 g:n alkoholimäärän nauttimiseen päivässä liittyy sydän- ja verisuonisairauksista johtuvan kuolleisuusriskin pieneneminen 25 %:lla absolutisteihin verrattuna. Juoman tyypillä ei ole merkitystä.
Ydinsisältö
- Olut voi kohtuudella nautittuna olla hyväksi sydämelle ja verenkiertoelimistölle pääasiassa sisältämänsä alkoholin vuoksi.
- Alkoholin nauttimiseen 15–30 g:n päivittäisinä annoksina liittyy sydän- ja verisuonisairauksista johtuvan kuolleisuusriskin pieneneminen 25 %:lla raittiisiin verrattuna. Tällainen alkoholinkäyttö pienentää sepelvaltimotaudin riskiä 34 %. Aivohalvauksen riski on pienin (20 % pienempi), kun alkoholia nautitaan enintään 15 g päivittäin.
- Yhteys selittyy esimerkiksi HDL-kolesterolin lisääntymisen, insuliiniherkkyyden paranemisen ja fibrinogeenin sekä tulehdusmarkkerien vähenemisen kaltaisilla fysiologisilla mekanismeilla.
- Terveiden elintapojen lisäksi alkoholin kohtuukäyttö voi suojata sydän- ja verisuonielimistöä.
- Sydän- ja verisuonisairauksista kärsivät henkilöt voivat hyötyä alkoholin kohtuukäytöstä.
Sydän- ja verisuonisairaudet Euroopassa
Sydän- ja verisuonisairaudet ovat Euroopassa yksi yleisimmistä kuolinsyistä. Vaikka niiden osuus on vähentynyt merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana, vuonna 2014 sydän- ja verisuonisairauksiin kuoli noin neljä miljoonaa ihmistä, mikä on 46 % kokonaiskuolleisuudesta Euroopassa. Sepelvaltimotaudin (CHD), kuten sydäninfarktin, osuus sydän- ja verisuonisairaustapauksista on lähes puolet ja aivohalvauksen noin neljäsosa.102
Alkoholi ja sydän- ja verisuonisairauksien riski
Alkoholinkäytön ja sydän- ja verisuonisairauksista johtuvan kuolleisuusriskin välillä on J-kirjaimen muotoinen suhde. Sydän- ja verisuonisairauksista johtuva kuolleisuusriski on pienimmillään, kun alkoholia nautitaan 15–30 g päivässä (25 % pienempi riskisuhde), mutta edelleen vähäinen 60 g:n päivittäisellä alkoholiannoksella raittiisiin verrattuna.103 Eri alkoholijuomien välillä ei vaikuta olevan eroja hyödyllisten vaikutusten määrässä. Riskin pieneneminen on verrattavissa muihin ennalta ehkäiseviin toimiin, kuten painonhallintaan, liikuntaan ja asetyylisalisyylihapon (aspiriinin) käyttöön.104,105
Alkoholi ja sepelvaltimotauti
Alkoholinkäytön ja sepelvaltimotaudin välillä on J-kirjaimen muotoinen suhde. Riskisuhde on pienin eli noin 20 %:n luokkaa miehillä, jotka käyttävät alkoholia noin 25 g päivässä, ja naisilla, jotka käyttävät alkoholia noin 10 g päivässä. Sepelvaltimotaudin suhteellinen riski on pienempi vielä miehillä, jotka käyttävät päivittäin 25–100 g alkoholia (katso kuva 4). Näillä annoksilla joidenkin syöpien ja tapaturmien riski on kuitenkin suurempi, mikä kasvattaa yleistä kuolleisuusriskiä (katso luku 10).106 Äskettäin tehdystä metaanalyysistä saatiin samanlaisia havaintoja, eli sepelvaltimotaudin suhteellinen riski oli pienin, kun alkoholia nautittiin 15–30 g päivässä (34 % pienempi suhteellinen riski), ja sepelvaltimotaudista johtuvan kuolleisuuden suhteellinen riski oli 20–25 % pienempi vielä yli 60 g:n päivittäisillä alkoholimäärillä absolutisteihin verrattuna.103
Elintapojen vaikutus
Terveet elintavat (optimaalinen paino, terveellinen ruokavalio, liikunta ja tupakoimattomuus) pienentävät sydäninfarktin riskiä. Myös terveellisesti elävillä miehillä, jotka nauttivat 5–30 g alkoholia päivittäin, suhteellinen riski on pienempi verrattuna niihin, jotka eivät käytä alkoholia lainkaan (katso kuva 6). Kyseisen väestötutkimuksen havainnot osoittavat, että alkoholin kohtuukäytön sydäntä ja verenkiertoelimistöä suojaava vaikutus tehostaa terveiden elintapojen hyödyllisiä vaikutuksia.107
Alkoholi ja aivohalvaus
Alkoholinkäytön ja aivohalvausriskin välillä on J-kirjaimen muotoinen suhde. Riskisuhde on pienin (20 % pienempi), kun alkoholia nautitaan 15 g päivässä, ja kasvaa, kun alkoholia käytetään yli 15 g päivässä.103 Iskeeminen halvaus on yleisin halvaustyyppi, siinä veritulppa tukkii aivoverisuonen. Sekä miehillä että naisilla riskisuhde oli pienin (noin 15 % pienempi kuin raittiilla), kun alkoholia käytettiin noin 12 g päivässä. Yli 35 g alkoholia päivässä miehillä ja yli 44 g päivässä naisilla kasvattaa riskisuhdetta .108 Miehillä alkoholinkäytön ja hemorragisen halvauksen riskin välillä on positiivinen lineaarinen suhde. Naisilla on havaittavissa J-kirjaimen muotoinen suhde, eli suhteellinen riski on alhaisin, kun alkoholia käytetään 12 g päivässä (31 % pienempi).108 Hemorraginen halvaus johtuu aivoissa tai niiden lähistöllä olevan verisuonen puhkeamisesta.
Ohimenevät ja peruuntuvat vaikutukset
verisuonisairauksien riskiin voivat olla ohimeneviä ja peruuntuvia. Niillä, jotka aloittivat alkoholinkäytön – miehillä 14–196 g viikossa ja naisilla 14–98 g viikossa – sydän- ja verisuonisairaustapausten todennäköisyys neljän vuoden seurantajaksolla oli 38 % pienempi kuin niillä, jotka eivät juoneet alkoholia lainkaan.109 Toisessa tutkimuksessa, jossa koehenkilöinä oli 40–75-vuotiaita miehiä, 12,5 g:n lisäys päivittäisessä alkoholinkulutuksessa neljän vuoden seurantajaksolla liittyi 22 % pienempään suhteelliseen sydäninfarktin riskiin. Vastaavasti päivittäisen alkoholinkulutuksen pienentäminen 12,5 g:lla liittyi suhteellisen infarktiriskin suurenemiseen suuntaa antavasti (10 % suurempi riski) .110 Seitsemän vuoden seurantatutkimus viittasi siihen, että 40–84-vuotiailla miehillä, jotka käyttivät alun perin alkoholia vain vähän, enintään 14 g viikossa, kohtuullinen alkoholinkäytön lisäys (14–84 g viikossa) pienensi heidän suhteellista sydän- ja verisuonisairausriskiään 29 %.111
Alkoholi ja verenpaine
Naisilla enintään 20 g:n alkoholimäärän nauttiminen päivittäin pienentää jonkin verran kohonneen verenpaineen riskiä absolutisteihin verrattuna. Suurempi alkoholimäärä sen sijaan kasvattaa verenpaineen kohoamisriskiä merkittävästi. Miehillä suhde ei ole J-kirjaimen muotoinen: suhteellinen riski ei pienene, kun alkoholia käytetään < 30 g päivässä, mutta yli 30 g:n alkoholiannos päivässä kasvattaa verenpaineen kohoamisen suhteellista riskiä. Mekanismi, jolla alkoholi vaikuttaa verenpaineeseen, ei ole selvillä. Verenpaineen lasku saattaa ainakin osittain liittyä typpioksidin lisääntyneeseen synteesiin verisuonten endoteelissa. Alkoholi saattaa myös jonkin epäsuoran mekanismin kautta muuttaa hormonitasoja, jotka puolestaan vaikuttavat verenpaineeseen. Myös juomatapojen eroilla, juomavalinnoilla ja tupakoinnilla voi olla yhteys yksilöllisten ja sukupuoliriippuvaisten vasteiden vaihteluihin.112
Alkoholi ja sydänlihassairaus
Sydänlihassairauteen eli kardiomyopatiaan voi olla useita syitä, mutta yksi niistä on pitkään jatkuneen alkoholin käytön aiheuttama sydänlihastulehdus. Eräs havainnoiva tutkimus osoitti, että sydänlihassairaus kehittyi henkilöille, jotka käyttivät noin 240 g alkoholia päivässä keskimäärin 16 vuoden ajan.113 On siten epätodennäköistä, että alkoholin kohtuukäyttö aiheuttaisi alkoholista johtuvaa sydänlihassairautta.
Alkoholi ja eteisperäiset rytmihäiriöt
Eteisvärinä on yleisimmin havainnoitu sydämen rytmihäiriö. Havainnoivissa tutkimuksissa on osoitettu, että rytmihäiriöiden suhteellinen riski kasvaa naisilla, jotka käyttävät alkoholia yli 26 g päivässä,114 ja miehillä, jotka käyttävät alkoholia yli 60 g päivässä.114,115
Alkoholin kohtuukäytön suojaavien vaikutusten mekanismit
Interventiotutkimuksissa on tunnistettu useita mekanismeja, joilla alkoholi vaikuttaa sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Nämä mekanismit tukevat kausaalista suhdetta ja saattavat selittää yhteyden lähes kokonaan.8
HDL-kolesterolin lisääntyminen ja tärkeimmät tehtävät
30 g:n päivittäinen alkoholiannos lisää HDL-kolesterolin määrää noin 8 %.116 HDL:n tärkeimpänä tehtävänä on edistää kolesterolin poistumista – se kuljettaa kolesterolia valtimoista maksaan poistettavaksi eritteiden mukana,117 ja alkoholinkäyttö lisää kolesterolin poistumista.118,119 Myös paraoksonaasin aktiivisuus lisääntyy. Paraoksonaasi on HDL:n kuljettama entsyymi, joka saattaa suojata valtimonkovettumataudilta suojaamalla LDL-kolesterolia hapettumiselta.120 HDL:n ja sen aktiivisuuden lisääntyminen saattaa selittää noin puolet alkoholin kohtuukäytön sydänja verisuonisairausriskiä pienentävästä vaikutuksesta.116
Insuliiniherkkyyden paraneminen
Alkoholin kohtuukäyttö voi parantaa insuliiniherkkyyttä (katso luku 6). Koska insuliiniresistanssi on yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin, insuliiniherkkyyden paraneminen saattaa olla lisämekanismi, jolla alkoholinkäyttö pienentää sairastumisriskiä.
Fibrinogeenin väheneminen
Alkoholinkäyttö noin 30 g:n päivittäisinä annoksina voi pienentää verenkierrossa olevaa fibrinogeenimäärää.121 Kyseinen proteiini on fibriinin, verihyytymien syntymiseen vaikuttavan rihma-aineen, esiaste. Fibrinogeenitasojen lasku pienentää verihyytymien syntymisen todennäköisyyttä ja siten mahdollisesti myös infarktiriskiä.
Tulehdusmarkkerien väheneminen
Noin 30 g:n päivittäisten alkoholimäärien on osoitettu pienentävän C-reaktiivisen proteiinin (CRP:n) pitoisuutta plasmassa 35 %.122,123 CRP on yleisimmin tutkittu tulehdusmarkkeri, joka on aktiivinen akuutissa tulehduksessa, mutta lievästi koholla olevat CRP-tasot eivät ole epätavallisia sydän- ja verisuonisairauksista kärsivillä henkilöillä. CRP voi vaikuttaa negatiivisesti verisuonien seinämien paksuuntumien vakauteen. Muut tulehdusmarkkerit, kuten interleukiini 6, verisuonisolujen adheesiomolekyyli 1 ja solujen välinen adheesiomolekyyli 1 noudattavat samaa trendiä kuin CRP.124
Sydän- ja verisuonisairaat ja alkoholi
Sydän- ja verisuonisairauksista kärsivät henkilöt voivat hyötyä alkoholin kohtuukäytöstä. Kohonnutta verenpainetta sairastavilla tehdyt väestötutkimukset osoittavat, että enintään 30 g:n päivittäinen alkoholiannos voi pienentää näiden henkilöiden suhteellista sydänja verisuonisairausriskiä jopa 40 %.125 Sydäninfarktin jo sairastaneilla 28–56 g:n viikoittainen alkoholinkäyttö voi pienentää kokonaiskuolleisuuden suhteellista riskiä 28 %.126 Sydänleikkauksen jälkeen viikoittain nautittu 50–700 g:n alkoholimäärä suojaa verisuonten ahtautumiselta ja vähentää uuden sydänleikkauksen tarvetta.127
Geneettisen vaihtelun rooli
Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että sepelvaltimotautiriskin pieneneminen niillä, jotka käyttävät alkoholia vähän tai kohtuullisesti, johtuu geneettisestä vaihtelusta. Henkilöt, joilla alkoholin metabolia on hidastunut ADH1C-geenin (alkoholidehydrogenaasipolymorfismin) takia, sepelvaltimotautiriskiin liittyvät hyödyt voivat olla suuremmat,128 joskin muut havainnot eivät tue tätä.129 Henkilöiden, joilla on toinen geenivariaatio eli ADH1B-polymorfismi, on raportoitu hyötyvän enemmän alkoholinkäytön vähentämisestä. Kun he käyttivät alkoholia vain vähän tai eivät lainkaan, heidän sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvä riskitekijäprofiilinsa parani ja sairastumistapauksia ilmeni vähemmän.130 Tämä alleeli on kuitenkin erittäin harvinainen. Lisäksi tätä polymorfismia kantavat ovat epätavallisen herkkiä alkoholille, joten he ovat todennäköisemmin absolutisteja kuin liikakäyttäjiä. Niinpä tulos ei ole heidän osaltaan edustava.131 Tästä voidaan päätellä, että todisteet geenien roolista alkoholin kohtuukäytön terveysvaikutuksissa ovat yhä vähäisiä ja epäyhtenäisiä. Lisäksi voidaan kysyä, voidaanko yleistyksiä alkoholin vaikutuksista sairauksiin tehdä yhden geenin yksittäisen nukleotidin polymorfismin analysointitulosten perusteella.132
Mitä sydän- ja verisuonisairauksilla tarkoitetaan?
Sydän- ja verisuonisairauksilla tarkoitetaan sydämen ja verenkiertoelimistön erilaisia sairauksia, joiden pääsyynä on valtimoiden kovettuminen. Valtimoiden kovettuneisiin seiniin kertyy paksuuntumia ja valtimot ahtautuvat (katso kuva 5). Paksuuntuma (plakki) koostuu valtaosin hapettuneesta LDLkolesterolista, ja sitä voi olla kaikissa valtimoissa. Valtimonkovettumatauti on valtimoita rappeuttava sairaus, joka johtuu ennen kaikkea ikääntymisestä, mutta epäterveelliset elintavat voivat nopeuttaa sen kehittymistä. Vakaa plakki kovettaa valtimoiden seinämiä ja voi aiheuttaa iskemiaa (hapenpuutetta), mutta se ei juuri koskaan tuki valtimoa kokonaan. Plakki saattaa kuitenkin muuttua tulehduksen vuoksi epävakaaksi ja halkeilla kasvaessaan tulehdusreaktioiden seurauksena. Kertyvät verihiutaleet saattavat muodostaa verihyytymän, joka aiheuttaa paikallisen tukoksen. Kun näin tapahtuu sepelvaltimoissa ja sydänlihaksen hapensaanti keskeytyy, seurauksena on sydäninfarkti. Hyytymä saattaa myös irrota ja tukkia valtimot, mikä voi aiheuttaa infarktin vaikkapa aivoissa.133,134
Mitkä ovat sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä?
Sydän- ja verisuonisairauksien riskiin voivat vaikuttaa monet tekijät. Valtimonkovettumataudin kehittymistä voivat kiihdyttää elintapatekijät, kuten vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio, tupakointi ja lihavuus. Myös jotkin sairaudet voivat kasvattaa sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Esimerkiksi diabeteksessa rasvan ja glukoosin metabolia häiriintyy ja veren rasva- ja glukoositasot nousevat epäterveellisen suuriksi. Sen vuoksi diabeetikot ovat alttiimpia sydän- ja verisuonisairauksille.135
MUISTA: Yksi tai kaksi olutannosta päivässä voi pienentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä
Tutkijoiden aikaisemmista käsityksistä poiketen alkoholi on merkittävä tekijä sydän- ja verisuonisairauksien riskin pienentämisessä.103 Vuonna 1992 julkaistussa, ranskalaiseksi paradoksiksi kutsutussa kuuluisassa tutkimuksessa havaittiin, että vaikka ranskalaiset syövät verrattain suuria määriä tyydyttyneitä rasvoja, heillä ei ole sydän- ja verisuonisairauksia niin paljon kuin voisi odottaa. Tutkijat päättelivät, että syynä voisi olla punaviinin juominen.136 Vaikka viinin ja oluen fenoliyhdisteillä saattaa olla jonkinlainen rooli sydän- ja verisuonisairauksien riskin pienentämisessä33,124,137-140, niiden suojaava vaikutus perustuu silti enimmäkseen niiden sisältämään alkoholiin.103
Useimmissa tieteellisissä tutkimuksissa keskitytään tarkastelemaan alkoholin vaikutuksia vähintään 50-vuotiaiden henkilöiden sydämen ja verenkiertoelimistön terveyteen. Syy tähän on se, että nuoremmilla aikuisilla sydän- ja verisuonisairauksien riski on pienempi.141 Niinpä alkoholin käytön merkittäviä vaikutuksia on helpompi havaita iäkkäämmillä koehenkilöillä. Valtimoiden kovettuminen on kuitenkin pitkäaikainen prosessi, joka alkaa jo nuorella iällä. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että sepelvaltimotautitapaukset ja valtimoiden kovettuminen vähenevät ja fibrinogeenipitoisuudet pienenevät 25–50-vuotiailla, jotka käyttävät alkoholia 0,5–30 g päivässä, raittiisiin verrattuna.142-144
TRI Ramon Estruch
Sairaalaklinikka, CIBER, ylipaino ja ravitsemus, Barcelonan yliopisto, Espanja
Erikoisala: Välimeren ruokavalio, viini, olut, sydän- ja verisuonisairaudet, valtimoiden kovettuminen, tulehdukset
Mitä oluesta ja sydänterveydestä tarkalleen tiedetään?
”Jotkin tutkimukset viittaavat siihen, että säännöllinen oluen ja viinin kohtuukäyttö näyttää suojaavan sydäntä ja verenkiertoelimistöä viinoja paremmin, sillä olut ja viini sisältävät polyfenoleja. Monet muut tutkimukset kuitenkin osoittavat, että alkoholin kohtuukäyttö yleensä, juoman tyypistä huolimatta, vähentää sydän- ja verisuonisairauksien puhkeamista ja niistä johtuvaa kuolleisuutta. Oluen suojaava vaikutus perustuu siis ennen kaikkea alkoholipitoisuuteen. Jotkin vähäisemmät ainesosat, kuten polyfenolit ksantohumoli ja isoksantohumoli, saattavat edistää terveyttä, mutta niiden rooli on paljon pienempi.”
Viini yhdistetään usein Välimeren ruokavalioon, mutta voiko sen korvata oluella?
”Perinteisessä Välimeren ruokavaliossa juodaan usein aterioilla kohtuullisia alkoholiannoksia, erityisesti punaviiniä. Jo entisaikoina palan painikkeena saatettiin kuitenkin nauttia myös olutta. Jotkut asiantuntijat ovatkin korostaneet, että olut tulisi sisällyttää Välimeren ruokavaliopyramidiin punaviinin ja siiderin ohella. Jo nykyisin monet Välimeren maiden asukkaat vaihtavat viinin olueen erityisesti kesäisin. Sydän- ja verisuonisairauksilta suojaava vaikutus ei riipu siitä, juodaanko aterioilla viiniä vai olutta.”
Jos rahaa olisi rajattomasti, mitä seikkoja haluaisit tutkia oluen kohtuukäytössä terveiden elintapojen osana?
”Vaikka havainnoivat tutkimukset ovat jo osoittaneet vahvoja viitteitä, haluaisin osoittaa yksiselitteisillä tieteellisillä todisteilla, että oluen kohtuukäytöstä on hyötyä sydän- ja verisuonisairauksilta sekä tyypin 2 diabetekselta suojautumisessa. Siihen tarvittaisiin suuri joukko eri maiden asukkaita, jotka nauttivat kontrolloituja aterioita pitkällä aikavälillä oluen kanssa tai ilman sitä. Tällaisen kokeen tuloksista olisi apua tieteellisille, lääketieteellisille ja kansanterveydellisille yhteisöille, jotka laativat kuluttajille oluen kohtuukäytön vaikutuksia koskevia suosituksia.”